Nuorten leijonien iskukyky arveluttaa puolivälierän alla - hääriikö penkin takana kolme apuvalmentajaa?
Yhden hyökkääjän vajauksella lähes koko MM-turnauksen ajan operoinut nuorten leijonien lauma ei tee kokoonpanomuutoksia illan puolivälierään Yhdysvaltoja vastaan. Koostumus on täsmälleen sama kuin se oli uudenvuodenaattona Sveitsiä vastaan.
Alkulohkon viimeinen kamppailu jätti Suomen osalta paljon mietittävää. Sveitsi iski toki 5-2 -naulan tyhjään rysään, mutta voittolukemissa ei silti ollut tippaakaan liikaa. Raimo Helmisen suojatit jäivät puolustuspelillisesti vastustajan jalkoihin.
Kun maalivahti Justus Annunen ei ollut yhtä yliluonnollisessa vireessä kuin kisa-avauksessa Ruotsia vastaan, alkoi kiekkoja ropista omiin melko taajaan.
Sveitsi-ottelu oli toki hyvää oppia nuorille leijonille. Luisteluvoimainen ja pelinopea vastustaja nosti esiin Raimo Helmisen suojattien viisikkopelin hajanaisuuden. Nyt askiin lyödään luisteluvoimaa ja pelinopeutta vielä pari napsua lisää.
Yksilötaitoa jenkeillä riittää. Syöttökone Trevor Zegras johtaa turnauksen pistepörssiä saalistettuaan neljään peliin muhkean saldon 0+9. Shane Pinto ja Arthur Kaliyev ovat iskeneet neljä maalia mieheen.
Mielenkiintoinen pelaaja on myös kapteeni Mattias Samuelsson, aikanaan yli 800 NHL-ottelua tahkonneen ruotsalaispuolustaja Kjell Samuelssonin poika. Omena ei ole kauas puusta pudonnut, isokokoisesta ja laadukkaasta yleispuolustajasta on kyse.
Poika on tosin inasen pienikokoisempi kuin isänsä. Mattiaksella on mittaa "vain" 193 senttiä ja painoa sata kiloa, kun isäukko, Big Kjell, on kaksimetrinen ja painoi aktiiviaikoinaan 105 kiloa.
Ilkeämielinen voisi todeta...
Puolivälierän alla nuorten leijonien iskukyky väistämättä arveluttaa. Jatkoaikatappio Ruotsille kisojen avausottelussa oli ihan kelpo tulos, mutta ilman ilmiömäistä Annusta turpaan olisi tullut jo varsinaisella peliajalla - ja lujasti. Mestaruutta puolustava Suomi ei ole ollut pelillisesti vuoden takaisella tasolla - eikä Suomella ole nyt Kaapo Kakkoa.
Raimo Helmisen johtama valmennusryhmä on aikanaan pelaajaurallaan kolunnut kaikki mahdolliset kaukalot, mutta otteet Trinecissä ovat laittaneet miettimään, onko penkin takana sittenkään ihan optimaalinen kombo? Helmisen, Erik Hämäläisen ja Tuomo Ruudun ansiot pelaajina ovat legendaariset ja kiistattomat, mutta ilkeämielinen voisi todeta nuorten leijonien valmennusryhmän koostuvan kolmesta apuvalmentajasta.
Eikä ilkeämielinen olisi välttämättä ollenkaan väärässä.
Ykkössentteri Rasmus Kuparin loukkaannuttua jo ensimmäisessä ottelussa, on askarruttanut myös se, miksi Helminen ja kumppanit valitsivat kisoihin 12 hyökkääjää ja kahdeksan puolustajaa? Voi myös kysyä, miksi Helminen ja kumppanit eivät ole siirtäneet pakkireservistä esimerkiksi Anttoni Honkaa hyökkääjäksi?
Seitsemän puolustajan peluuttaminen on kiekkopuuhissa ihan normirutiini, yhdellätoista hyökkääjällä operointi ei niinkään.
Alkulohkon otteluista on nostettava esiin myös se tosiseikka, että Slovakia ja Kazakstan osoittautuivat totaalisiksi heittopusseiksi, joiden runsasmaalisella rökittämisellä ei vielä kuuhun mennä. Yhdysvallat on pelannut jo neljä "oikeaa" jääkiekko-ottelua, Suomi vasta kaksi.
Se on ilman muuta jenkeille etu.
Nuorten leijonien kokoonpano
Maalilla:
30 Justus Annunen
Varalla:
31 Jasper Patrikainen
1:
20 Matias Maccelli – 25 Antti Saarela – 15 Lenni Killinen
29 Kim Nousiainen – 33 Lassi Thomson
2:
21 Patrik Puistola – 27 Kristian Tanus – 18 Joonas Oden
4 Ville Heinola – 2 Santeri Hatakka
3:
12 Eemil Erholtz – 23 Ville Petman
9 Toni Utunen – 5 Mikko Kokkonen
4:
35 Aku Räty – 34 Aatu Räty – 24 Sampo Ranta
3 Anttoni Honka – 6 Peetro Seppälä
