Kolumni: SM-liigan pelaajabordellissa kukaan ei edes yritä peitellä jälkiään
Jääkiekon SM-liigan siirtoaika tämän kauden osalta umpeutuu lauantaina. Se on kiihdyttänyt vauhtia pelaajamarkkinoilla viime viikkoina jossain määrin ja kenties jotain vielä tapahtuukin. Siinä ei ole sinänsä mitään pahaa ja viimeiset pelaajakaupat ovat loputon mielenkiinnon ja spekulointien kohde.
Tavallaan myös kitinä tyhjennysmyynneistä on turhaa. Ammattilaisurheilu on liiketoimintaa ja jos et suljetussa sarjassa pelaa enää mistään, niin miksipä et löisi lihoiksi niitä pelaajia, joiden kohdalla se on mahdollista? Huippupelaajasta luopuminen voi kartuttaa osakeyhtiön kassaa kymmenillä tuhansilla euroilla.
Jos on myydä useampia tällaisia pelaajia, voi summa nousta vaikkapa 100 000 euroon. Jos kyse on vieläpä pelaajasta, joka on kuluvan kauden jälkeen joka tapauksessa vaihtamassa maisemaa, niin rahastaminen tässä kohdin on pelkästään järkevää.
Mustan väittäminen valkoiseksi sen sijaan on aivan hölmöläisten hommaa.
– Jos meiltä joku pelaaja lähtee, kyse on siitä, ettei hän ole hintansa arvoinen ja pystynyt ottamaan sitä roolia mikä hänelle on kaavailtu. Mitään tyhjennysmyyntiä emme ole tekemässä, totesi Vaasan Sportin urheilujohtaja Markus Jämsä tammikuun puolivälissä.
Reilut kaksi viikkoa myöhemmin joukkueen maali- ja pisteykkönen Chris DeSousa siirtyi SHL:n Rögleen. Tilanteet toki muuttuvat, mutta jo tammikuun puolivälissä oli selvää, ettei Sportilla ole mitään palaa pudotuspeleihin tänä(kään) vuonna.
Ja DeSousa oli kyllä palkkansa väärti.
***
Kun aloitin kiekkotoimittajan urani 1990-luvun lopulla, oli julkinen salaisuus se, että seuraavan kauden sopimuksiin ryhdyttiin raapustamaan allekirjoituksia helmikuun maajoukkuetauolla. Muutamaa vuotta myöhemmin tämä aikaistui joulutauolle.
SM-liigalla oli tuolloin - ja on käsittääkseni edelleen - sääntö, jonka mukaan toisen joukkueen sopimuksenalaisen pelaajan kanssa ei saa tehdä sopimusta ennen kauden päättymistä. Sääntöä ei ole kukaan koskaan noudattanut.
2000-luvun edetessä seuraavan kauden pestuumarkkinat kävivät kiivaimmillaan marraskuun Karjala-turnauksen tauon tuntumassa. Se lienee edelleen kiireistä aikaa, mutta homma on karannut entistä röyhkeämmäksi.
Nykyään seuraavaa kautta koskevia sopimuksia tehdään pahimmassa tapauksessa jo elokuussa, kun juuri alkaneen kauden harjoitusottelut ovat meneillään.
Ja kun sääntöä ei kukaan noudata, eikä sen rikkomisesta rangaista, seurat eivät juurikaan edes peittele jälkiään. Tietojeni mukaan tänään "lainasopimuksella" HPK:hon JYPistä siirtynyt Ossi Ikonen allekirjoitti hämeenlinnalaisseuran kanssa kausia 2020-22 koskevan pelaajasopimuksen jo viime syksynä.
Alex Lintuniemi puolestaan siirtyi playoff-haaveensa heittäneestä Pelicansista JYPiin reilu viikko sitten. Samalla tiedotettiin Lintuniemen sopimuksen hurrikaaniseuran kanssa jatkuvan kevääseen 2022.
Kausista 2020-22 JYP ja Lintuniemi olivat tiettävästi sopineet jo aiemmin.
***
Korostan, että en halua millään muotoa nostaa tikunnokkaan edellä mainittuja seuroja tai pelaajia, hehän vain noudattavat yleistä käytäntöä. Itse asiassa yleiseurooppalaista käytäntöä, samalla tavalla toimivat kaikkien vanhan mantereen liigojen seurat.
Mutta se käytäntö on mätä. Sen syntyä Suomessa kiihdytti 1990-luvun alussa Jokereiden ja HIFK:n - siis Hjallis Harkimon ja Frank Mobergin - välinen kilpavarustelu. Syyttävällä sormella tohtii osoittaa ennen muuta ensin mainittua.
Ajatelkaapa vaikkapa mahdollisia Vaasan Sportin pelaajia, joilla on jo sopimus ensi kaudeksi jonnekin muualle. He ovat jo kuukausien ajan tienneet, että ensi kaudeksi paita vaihtaa. Jo viikkokausia on ollut selvää, ettei nykyinen joukkue selviydy pudotuspeleihin.
Jääkö siinä kohdin joka ilta kaikki jäälle? Hyvin todennäköisesti ei ja se on pelkästään inhimillistä. Mutta eipä tuo ole niin justiinsa, jos kausi on jo käytännössä "ohi".
Urheilun eetosta vastaan se silti sotii. Ja jos pelaaja kohtaa pudotuspelisarjassa seuraavan kauden joukkueensa, jonka kanssa hän on sopinut asioista jo puoli vuotta aiemmin, on ristiriita vielä suurempi.
