Kolumni: Se on vain Liechtenstein, mutta älkää silti nuolaisko!
Kuten tiedämme, maakuntalehdet kituvat jo journalismia uhkaavien säästöpaineiden alla henkitoreissaan. Se heijastuu karulla tavalla tietenkin myös urheilutoimitusten resursseihin, joskus jopa suorastaan niihin.
Siksi on aina virkistävää, kun joku maakuntalehti täräyttää tulille mojovan uutisen, puhuttelevan kolumnin tai muuten vaan riemastuttavan jutun.
Nyt hattua on nostettava Hämeen Sanomille.
"Huuhkaja-fanit, hei! Muistakaa, että alppiruhtinaskunnan punasininen maajoukkue on voittanut suurinumeroisesti Islannin ja pelannut tasan Portugalia, Kreikkaa ja Slovakiaa vastaan. Suomenkin kanssa se on yltänyt kahdesti tasapeliin" HäSa kirjoittaa. (Linkki.)
Kyse on tietenkin perjantain elintärkeästä Suomi - Liechtenstein EM-karsintaottelusta. 38 000 asukkaan ja 160 neliökilometrin kokoinen upporikas ruhtinaskunta ei monien mielestä ole Huuhkajille minkäänlainen haastaja.
No, ei kai sen juuri tällä hetkellä pitäisi olla, mutta urheilu on harvoin näin yksinkertaista.
Ja on hyvä muistaa, että Markku Kanervan miehistö on ollut näissä karsinnoissa kuin leijonat viime kevään MM-kisoissa: viimeisen päälle joukkue, lähes koko ajan paljon enemmän kuin osiensa summa.
***
Hämeen Sanomat haastatteli Liechtensteinin tiimoilta Palloliiton urheilutoimenjohtajaa Hannu Tihistä, joka pelasi aikoinaan vuosia Sveitsin liigaa FC Zürichissa. Myös liechtensteinilaisseurat pelaavat Sveitsin sarjoissa, seuratason ykkösylpeys FC Vaduz jopa pääsarjassa.
– Kyllä jalkapallo on siellä iso juttu, ja maajoukkue on maan kokoon nähden varteenotettava haastaja. Sveitsissä pelaaminen on omiaan nostamaan tasoa, Tihinen totesi.
Se on totta. Sveitsin liiga ensinnäkin on kelpo sarja. Esimerkiksi kelvannee vaikkapa Tihinen, joka kuului Zürichissa pelatessaan Huuhkajien runkoukkoihin. 15 vuotta sitten oli kunnia vierailla Vaduzissa jututtamassa paikallisen FC:n suomalaista osakuntaa, kun Antit Sumiala ja Pohja sekä Jussi Nuorela pelasivat Schloss Vaduzin kupeessa.
Rheinpark Stadion toimi silloin Sveitsin kakkostason pelien näyttämönä ja edellä mainitut herrat olivat Suomen maajoukkueen pelaajia. Ja se oli Litmasen, Forssellin, Hyypiän ja kumppaneiden aikaa se.
***
Muistuttaisin myös siitä, että Liechtenstein ei ole - vielä - kertaakaan selviytynyt jalkapallon arvokisoihin, kuten ei miesten puolella Suomikaan. Toki sen karsintarekordi on melko murheellinen. Se on mukana MM- tai EM-karsinnoissa nyt kaikkiaan 36. kertaa ja vain kahdesti se on ollut lohkossaan viimeistä edellinen, muuten aina viimeinen.
Mutta! Liechtensteinin futishistorian suurin tappio on 1998 MM-kisojen karsinnoissa Makedonialle kärsitty 1-11. Tämä tapahtui 9. marraskuuta 1996. Suomen jalkapallohistoria sen sijaan tuntee vielä suurinumeroisemman nöyryytyksen. Välirauhan aikaan 1. syyskuuta 1940 tuli Leipzigissa pataan natsi-Saksalta rumasti 0-13.
Liechtensteinin suurinumeroisin voitto on Luxemburgin kaataminen 4-0, Suomi puolestaan on kepittänyt Viron 10-2 ja San Marinon 8-0. Vaan posit sikseen.
– Huipputasolla yksikään ottelu ei ole helppo. Luvassa on haastava peli. Paljon riippuu siitä, missä vaiheessa Suomi saa aikaan ensimmäisen maalin, Tihinen varoittaa.
Sitä paitsi, Liechtensteinin päävalmentaja, islantilainen Helgi Kolviðsson oli kotimaansa apuvalmentajana MM-kisoissa kaksi vuotta sitten. Huuhkajaluotsi Markku Kanerva ei ole koskaan valmentanut aikuisten arvokisoissa. Ja kun Helgi pelasi debyyttiottelunsa Islannin alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa, Islanti kaatoi Unkarin(!) 2-1.
Hu!
