Kolumni: Moskovan aamutuima ja Moskovan valot - Tuohimaa teki historiaa, Leijonat pelasi pirteästi

Kerrataan vielä leijonien lähtökohta kamppailuun. Joukkue pelasi torstai-iltana Tshekin Plzenissä, harjoitteli perjantaina samassa paikassa ja lensi illansuussa Moskovaan. Hotellilla joukkue oli yhdeksän aikaan illalla ja herätys oli aamukuudelta.

Yritäpä siihen aikaan yöstä tunkea pastaa naamaan ja tankata energiavarastot täyteen.

Reissaaminen ja todennäköisesti melko lyhyet yöunet huomioon ottaen leijonat oli yllättävän valmis pelaamaan, valmiimpi kuin keskiviikosta saakka Moskovassa köllötellyt Ruotsi.

Jukka Jalosen miehistö jatkoi siitä, mihin torstaina Tshekkiä vastaan avauserän uinailun jälkeen jäi. Vaikka välissä oli vain yksi harjoitus ja kentällisiä rukkailtiin uuteen uskoon, meni joukkue silti viisikkotasolla eteenpäin useamman askeleen. Siitä voi valmennus asetella sulan hattuunsa. 

Ruotsi oli toki välillä pitkiäkin pätkiä pelin päällä, mutta leijonat puolusti jämerästi ja ansaitsi lopulta 5-1 -lukemiin ryöpsähtäneen voittonsa ilman muuta.

Pikantti yksityiskohta oli Jesse Puljujärven  1-1 -tasoitus. Se oli nuorukaisen ensimmäinen maajoukkuemaali. Ilmeestä ja tuuletuksesta näki, että maistui.

Vielä pikantimpi oli tietysti uransa ensimmäisen A-maaottelun vakuuttavasti pelanneen maalivahti Frans Tuohimaan 5-1 -osuma. Ruotsi otti maalivahdin pois 1-4 -tappioasemassa ja Tuohimaa nosti kiekon tyhjään rysään. Se oli historian ensimmäinen suomalaisvahdin tekemä maajoukkuemaali.

Taiston tauottua leijonalauma suuntasi Leningradski-asemalle ja junaan kohti Pietaria. Siellä odottaa Putinin hallinnon propagandakoneiston pystyyn polkaisemassa massiivisessa stadion-ottelussa sunnuntaina Venäjä.

***

EHT ei toki ole mikään huippujääkiekon multihuipentuma, mutta jostain nostalgiasyistä tämä ennen vanhaan Izvestija-turnauksena tunnettu rykäys on ollut aina suosikkini.

"Izvestija-turnauksen ottelun Neuvostoliitto - Suomi selostaa Antero Karapalo. Lähetys on nauhoitettu." 

Ylen kuuluttajan legendaarinen juonto jostain 1970- ja 1980-lukujen varsilta muistuu taatusti mieleen vähän varttuneemmalle väelle. Siihen aikaan kahden tv-kanavan ohjelmakartalta ei noin vaan löytynytkään slottia kahden ja puolen tunnin suoralle lähetykselle.

Nauhoitettu Neuvostoliitto - Suomi saattoi alkaa kello 22.30 aikoihin ja oli puristettu noin tunnin koosteeksi. Oma ensimmäinen muistikuva on vuoden 1986 Izvestijasta. Leijonat kaatoi vasta toisen kerran historiassa Neuvostoliiton Moskovassa. Lukemat olivat 3-2.

Suomen ykkösketju oli Jari Torkki - Pekka Järvelä - Risto Kurkinen. Torkki osui kahdesti, Kurkinen kerran. Viimeksi mainittu seurasi loppuhetkiä jäähyaitiosta, kun Punakoneen legendaarinen ykkösviisikko Vladimir Krutov - Igor Larionov - Sergei Makarov - Vjatsestlav Fetisov - Aleksei Kasatonov haki vimmatusti tasoitusta.

Maalivahtia Neuvostoliitto ei koskaan ottanut pois. Niillä oli sellainen tapa, se koettiin jotenkin nöyryyttäväksi.

"Olihan se erityinen peli. Politbyroon ukot seurasivat ottelua omassa aitiossaan ja sikarinsavu leijaili ilmassa. Eivät ne kovin tyytyväisiä olleet, kun hävisivät", Kurkinen muisteli lähes kolme vuosikymmentä myöhemmin.

***

Itse olen pistäytynyt Moskovan joulunalusturnauksessa työtehtävissä pariin otteeseen, ensimmäisen kerran viisitoista vuotta sitten. Se oli NHL:n työsulkukausi ja joukkueet olivat liikenteessä MM-tason ryhmillä.

Raimo Summanen oli saanut kenkää surullisenkuuluisan World cupin jälkeen. Summasen poispotkima Janne Niinimaa palasi maajoukkueeseen Erkka Westerlundin otettua ohjat. Turnaus pelattiin viimeistä kertaa legendaarisessa Lushniki-hallissa.

Areenan mediatilassa oli aitovenäläiseen tyyliin tarjolla vodkaa. Pelikatkoilla soitti urkuri, ei jumputtanut mikään länsimainen poppi.

Nuori mies katseli huuli pyöreänä Moskovan valoja legendaarisen Ukraina-hotellin 28. kerroksesta. Kokeneemman kollegan kanssa hankimme kulmapuodista azerbaidzhanilaista konjakkia. Se oli pumpulinpehmeää. Nautimme sitä pieteetillä.

Oi niitä aikoja!