Kolumni: Koronat hiiteen, nyt on 25-vuotisjuhlapäivä! - ja myös murheen muistopäivä
7. toukokuuta.
Klassisen musiikin ystävälle se on merkkipäivä kenties siksi, että Johannes Brahms (1833) ja Pjotr Tshaikovski (1840) syntyivät tällä päivämäärällä. Suomalaiselle kirjallisuudelle päivä on niin ikään merkittävä, Ilmari Kianto (1874) ja Veikko Huovinen (1927) päästivät niin ikään ensi parkaisunsa.
7.5.1945 oli merkittävä päivämäärä maailmanhistoriassa, kun Wehrmachtin operaatiopäällikkö, kenraali Alfred Jodl allekirjoitti Saksan ehdottoman antautumissopimuksen Reimsissa.
Vuonna 1994 toukokuun 7. päivä Edvard Münchin Huuto löytyi norjalaisten riemuksi vahingoittumattomana. Maalaus oli varastettu Norjan kansallisgalleriasta Lillehammerin olympialaisten aikana.
7.5.2000 Venäjällä loppui lekkeripeli, kun entinen KGB-mies Vladimir Putin astui Boris Jeltsinin tilalle presidentin virkaan viemään itänaapuria askel askeleelta takaisin kohti diktatuuria, jossa hän on kahdessa vuosikymmenessä toden totta onnistunut.
Siinä pintaraapaisu. 7. toukokuuta on historian saatossa tapahtunut yhtä sun toista.
Suomalaisen jääkiekkoväen muistiin päivämäärä on kuitenkin poltettu tulikirjaimin ihan muista syistä.
***
Kyllä!
7.5.1995 Tukholma ja Globen. Reilua kahta viikkoa vaille 22-vuotias Ville Peltonen iskee kiekon ensimmäisen kerran ohi Thomas Östlundin ajassa 8.07. Toisen erän lopulla sama nuorukainen huudattaa Globenin suomalaista kansaosaa jälleen. 37.39: 2-0 ja 39.56: 3-0.
Kanadalaistuomari Sylvain Bibeau puhkuu leijonille peräti yhdeksän kaksiminuuttista Ruotsin neljää vastaan. Suomen alivoima kuitenkin kestää. Kapteeni Timo Jutilan lonkkalämäri (ja klassinen jutipumppu) ajassa 42.52 sinetöi finaalin lopullisesti.
Jarmo Myllys pomputtelee Jonas Bergkvistin kaukolaukauksen verkkoon reilu minuutti Jutilan osuman jälkeen, mutta maali jää kosmeettiseksi.
Lamassa rypevä Suomi ottaa historiansa ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruuden. Työsulun vuoksi kisoissa ei nähty ainuttakaan NHL-pelaajaa. Turnaus oli heikkotasoisin vuosiin, mutta väliäkös tuolla. Kansakunta tuulettaa ensimmäistä kertaa täysin estottomasti, ui suihkulähteissä ja halaa.
Mestaruuusjuhlissa on paikalla satatuhatta ihmistä. Joukkue saapuu Tukholmasta Hornetien saattamana.
Homma lähtee täysin lapasesta. Päävalmentaja Curt Lindströmistä tehdään kaikkitietävä poppamies. Luodaan abstrakti käsite kansallinen itsetunto ja kiekkomestaruuden merkitystä sille liioitellaan yleisesti. Ruotsin laivojen diskoissa lauletaan Den glider iniä vielä loppukesästäkin.
Jääkiekko nousee lopullisesti kansakunnan kaapin päälle. Yhdeksän kultajoukkueen pelaajaa solmii sittemmin NHL-sopimuksen. Karjala-lippiksistä tulee keväisin kammioistaan kömpivien lätkäfanien tunnusmerkki.
Moni ensi talvena elämässään neljännesvuosisadan rajapyykin saavuttava suomalainen saa mestaruushulinoissa alkunsa.
***
Mutta eih!
7.5.2003 Helsinki ja Hartwall-areena. Mats Sundin ohittaa Jani Hurmeen ajassa 4.45, vaan ei hätää. Teemu Selänne iskee 1-1 aikaan 7.31 ja 2-1 ajassa 9.13. Tomi Kallio laukoo liki nollakulmasta 3-1:een kun pelikellossa on 18.35. Leijonakansa poistuu hurmioituneena erätauolle.
Toisen erän alussa taivaasta sataa lisää mannaa. Kimmo Rintanen pysäyttää 4-1 -maalillaan digitaalin lukemaan 25.26. Minuutti ja kahdeksantoista sekuntia myöhemmin asialla on jälleen kisojen maalikuningas Selänne, joka tulittaa kypärätempun.
Ja sitten. Alkutahdit katastrofille lyö Tre Kronorin uskollinen sotaratsu Jörgen Jönsson. "Ruotsin Raipe" kaventaa vain minuutti ja kaksikymmentä sekuntia Selänteen 5-1 -maalin jälkeen. Kukaan ei vielä osaa ajatella, että Helsingin keväässä on kehitteillä kaikkien aikojen suomalainen kiekkotrauma. Mutta kohta osaa.
1.23 Jönssonin kavennuksen jälkeen Peter Forsberg tuo länsinaapurin jo kahden maalin päähän. Leijonlauma vajoaa hetkessä täydelliseen sekasortoon. Nimivahva, mutta kuppikuntainen porukka ei tiukan paikan tullen osaa luottaa toisiinsa. Valmennusjohdonkin viisastenkivi on matkan varrella hukkunut.
Toisen erän lopulla Jonas Höglund viimeistelee 5-4 -numerot. Peter Forsbergin tasoitus ajassa 48.22 on kuin kauhuelokuvasta. Forsberg kömpii oman maalin takaa Suomen veräjän taustalle ja lurittaa kiekon vanhanaikaisella ohi kolmanteen erään Jani Hurmeen tilalle vaihdetun Pari Nurmisen. Suomen viisikko peruuttaa Forsbergin tieltä yksissä tuumin suoraan Nurmisen syliin.
Vajaat viisi minuuttia ennen loppua Olli Jokinen häviää oman pään aloituksen Mats Sundinille. Siniviivalta kiekon lähettää kohti maalia Ronnie Sundin ja Per-Johan Axelsson saa lapaa väliin maalin edessä. Piinaavaan hitaasti kiekko lipuu Nurmisen suojuksista Suomen maaliin: 5-6. Halvaantunut leijonlauma ei saa takaa-ajoa enää aikaiseksi.
14 NHL-pelaajan vahvistaman kisaisännän turnaus on ohi. Eräs kaikkien aikojen menestyneimmistä suomalaisvalmentajista, Hannu Aravirta, saa ansioluetteloonsa ikuisen tahran.
7. toukokuuta polttomerkitään jälleen kiekkokansan sieluihin, mutta tällä kertaa merkki on äärimmäisen kivulias.
***
7. toukokuuta 2015. Legendaarinen ysiviis mestaruus täyttää kaksikymmentä vuotta. Ville Peltonen toimii leijonien apuvalmentajana MM-kisoissa Ostravassa ja Prahassa. Kysyn Peltoselta harjoitusten jälkeen, mitä tämä päivämäärä tuo mieleen.
- Äitini syntymäpäivä, Peltonen vastasi ensi töikseen.
- No, tämä on tietysti vuosipäivä maailmanmestaruudelle ja hyvä syy muistella sitäkin vähän, hän lisäsi.
Peltonen totesi pelaajauransa aikana, että ei ole Tukholman tarunhohtoisen finaalin maaleja koskaan videolta nähnyt eikä aio katsoakaan ennen kuin ura on ohi. Pienen varaslähdön hän kuitenkin otti.
- Muutama vuosi sitten katsoin ne, vähän etupellossa menin katsomaan, keväällä 2014 pelit lopettanut Peltonen paljasti tuolloin ja virnisti päälle.
***
No, eihän koronavirusta tai ainakaan koronarajoituksia pääse näinä päivinä karkuun mitenkään.
7. toukokuuta 2020. Leijonat olisi tempaissut tänään viimeisen harjoituksen ennen huomenna alkavaa MM-turnausta. Se olisi aloittanut mestaruuden puolustamisen huomenna Zürichin Hallenstadionilla ottelulla Yhdysvaltoja vastaan.
Tämä jää jääkiekkomuistoksi, joka viiltää syvältä. Omalta osaltani Zürich olisi ollut 14. peräkkäinen kerta kisoista raportoivana toimittajana. Työntäyteisiä, mutta pääsääntöisesti valtavan hienoja reissuja.
Rohkenen arvella, että eivät (koti)katsojatkaan näinä päivinä hurraa. Toivottavasti vuoden kuluttua taas pelataan.
Saattaa olla, että Urheilu.comiin ilmestyy jonkin verran sedän kisamuistohorinoita seuraavan reilun kahden viikon aikana, kun ei tuossa päivänpolttavassa sportissa niin kovin paljon edelleenkään kirjoitettavaa ole.
