Kolumni: Hienon pelin tähden, tehkää jotakin - ainakin nämä asiat

Aihe on tärkeä ja siksi on hyvä analysoida sitä, mistä itse asiassa keskustellaan, kun keskustellaan päävammoja aiheuttavista taklauksista. Mielenkiintoinen kysymys on myös se, mistä pitäisi keskustella, kun keskustellaan päävammoja aiheuttavista taklauksista.

Tiistain liigakierroksella nähtiin kaksi rajua tilannetta. Pelicansin Taavi Vartiainen lanasi hurjalla vauhdilla Tapparan Tuukka Mäntylän, joka menetti tajuntansa ja vietiin sairaalaan.

Myös toisen polven kiekkoilija, Tapparasta Jukureihin lainattu Patrik Puistola lähti kaukalosta paareilla sairaalaan, taklaajana tässä tapauksessa Ilveksen Panu Mieho. Sekä Vartiaisen että Miehon teot on asetettu kurinpitokäsittelyyn.

***

Tartutaanpa ensimmäisenä siihen tärkeimpään asiaan. Kuinka Mäntylä ja Puistola tällä hetkellä voivat? Millaista jälkeä rajut iskut päähän lopulta tekivät, selviää vasta ajan kanssa. 

Jukurit tiedotti, että Puistola voi "tilanteeseen nähden kohtuullisesti".

Mäntylä puolestaan twiittasi jo muutama tunti tapauksen jälkeen näin: "Hengissä ollaan ja kotiin on päästy. Hiukan hetkeksi vintti pimeni. Kiitos kaikille tsempeistä. Eteenpäin!"

 

Hengissä ollaan ja kotiin päästy. Hiukan hetkeksi vintti pimeni. Kiitos kaikille tsempeistä.????????Eteenpäin!????

— Tuukka Mäntylä (@Toxter18) December 3, 2019

 

 

Uutiset kuulostavat lupaavilta siihen nähden, kuinka rajun näköisista tilanteista oli kyse. Mutta kuten todettua, päävammoista harvoin pystyy mitään lopullista sanomaan vielä seuraavana päivänä.

***

Jos perehdytään itse tekoihin, on Vartiaisen taklaus näkemieni klippien perusteella huomattavasti törkeämpi. Hän osuu juuri kiekosta luopunutta Mäntylää suoraan päähän sivusta ja Mäntylä lentää törmäyksen voimasta päin laitaa. Vaarallinen teko monellakin eri tavalla.

 

Taavi Vartiainen jäähy 20 minuuttia https://t.co/0Hya9aTDBC @liigavahti #Liiga

— reijo reccu lehtonen (@reccu93) December 3, 2019

 

 

38-vuotias Mäntylä on lyhyen läntä, vain 171-senttinen, mutta 85-kiloisena jämäkkä ja väkivahva körmyniska. Hänellä on kaikki eväät ottaa Vartiaisenkin (187/91) kokoiselta kaverilta vastaan vaikka minkälaisia tällejä, jos hän vain ehtii varautua. Mäntylä on saanut kiekko-oppinsa aikana, jolloin sääntökirja ei tuntenut päähän kohdistunutta taklausta ja jakanut itsekin uransa varrella melkoisen määrän likaisia pommeja.

Kyllä, nuoriso, näin se ennen vanhaan oli. Jos taklasi kädet alhaalla eikä hypännyt tai "nostanut" itseään, sai vetää vaikka minkälaisen pommin. Vaikka suoraan päähän. Sääntökirjan henki oli "pidä pääsi ylhäällä".

Saattaa olla, että tuollaiset 15-20 vuotta sitten Vartiainen olisi selvinnyt taklauksestaan ilman rangaistusta, Pohjois-Amerikassa nyt ainakin.

Mutta ainakaan Puistolaa taklanneen Miehon rankaisemiselle ei olisi löytynyt sen ajan linjauksista ja tulkinnoista mitään perusteita.

***

Mieho taklaa vielä tämän vuosikymmenen alkupuolenkin tulkinnoilla täysin oikeaoppisesti. Vielä joitakin vuosia sitten näissä kiinnitettiin huomiota kontaktin niin sanottuun primääriosumaan. Jos kontakti osui ensin vartaloon - usein olkapäähän - ja liike jatkui siitä päähän, taklaus oli sääntöjen mukainen.

Tammikuussa 25 vuotta täyttävä Mieho - kuten muuten Vartiainenkin - on tämän aikakauden kasvatti. Ei niin brutaalin ajan kuin Mäntylä, mutta kuitenkin joissain tilanteissa pääosumat hyväksyvän.

186-senttisen ja 84-kiloisen Miehon taklaus osuu ensin olkapäähän, liike jatkuu siitä suoraan päähän. Ulosajon syy on estäminen. Se on hieman ristiriitaista, sillä Puistola on ilman muuta taklattavissa oleva pelaaja tuossa tilanteessa.

Pointti tässä onkin taklauksen osuminen päähän, vaikka kyseessä onkin niin sanottu sekundäärinen osuma. Liigan näkemys tällaisiin tilanteisiin tätä nykyä on, että pääosumat poimitaan pois. Niistä saa suihkukomennuksen ja todennäköisesti vielä pelikieltoa päälle.

 

Tästä zoomauksesta (ei oma, joku voinee kertoa kenen) näkee hyvin, että Miehon taklauksessa ensimmäinen osumakohta on kyllä olkapää, mutta suuri osa voimasta jatkuu kyllä päähän. Puistola olisi voinut välttää tämän, mutta ei tästä mitenkään saa käännettyä puhdasta. #Ilves #Liiga pic.twitter.com/5b49UXHn1f

— Miika Arponen (@MiikaArponen) December 3, 2019

 

18-vuotias Puistola pelaa tilanteen varomattomasti. Hän on päätällit kategorisesti kieltävän aikakauden kasvatti ja 183-senttisenä sekä 79-kiloisena vielä fyysisesti raakile verrattuna Miehoon.

Miksi tällä on mitään merkitystä? On sillä. Silti taklattavan vastuu ei koskaan poista taklaajan vastuuta.

***

Listasin tuossa jo eri aikakausien erot säännöissä, niiden tulkinnoissa ja koko lajin eetoksessa. Yksi ei ole kuitenkaan muuksi muuttunut. Jääkiekko on paitsi taitopeli, myös kamppailulaji, ainakin vielä nykysäännöillään.

Aika harvoin kamppailulajeissa laitetaan vastakkain urheilijoita, joiden välinen kokoero voi olla esimerkiksi 25 senttiä ja 30 kiloa. Jääkiekossa laitetaan. Sekin luo peliin oman vaaran elementtinsä. Mutta toisin kuin monet muut kamppailulajit, jääkiekko on joukkuepeli. Painokiloihin perustuva sarjajako on tietenkin sula mahdottomuus, eikä sekään pelin sataprosenttista turvallisuutta takaisi.

Esimerkiksi JYPin 170-senttinen ja 72-kiloinen Jerry Turkulainen voi taklata sydämensä kyllyydestä suurinta osaa liigapelaajista ilman, että siitä aiheutuu vaaraa. Ja nykyään taklaakin. Hän pystyy saavuttamaan taklauksellaan sen, mitä sillä ensisijaisesti tavoitellaankin: irroittamaan vastustajan kiekosta. 

Mutta yksinkertaiset fysiikan lait suojelevat muita kaukalotaistelijoita, jotka ovat keskimäärin yli kymmenen senttiä pidempiä ja viitisentoista kiloa painavampia kuin Turkulainen.

Kun Vartiaisen tai Miehon kokoiset pelaajat alkavat ryskämään, varsinkin pienempiään vastaan, voi jälki olla pahempaa. Vielä isommista ukoista puhumattakaan. Lähtökohtaisesti säännöt ovat samat kaikille, mutta isot erot yksittäisten pelaajien fysiikassa ja valmiudessa ottaa iskuja vastaan tekevät nekin joskus pahaa jälkeä.

***

Sitten hieman sanojen selitystä. Jääkiekon sääntökirja puhuu "pään tai niskan alueelle kohdistuvasta taklauksesta".

Se myös huomauttaa: "Ei ole olemassa sellaista tekoa kuin puhdas taklaus päähän. Pelaaja kohdistaa millaisen iskun tahansa millä tahansa vartalonsa tai varusteensa osalla vastustajan pään ja niskan alueelle tai iskee tai runnoo vastustajan pään suojalasia tai laitaa vasten. Tämä sääntö syrjäyttää kaikki vastaavat pään ja niskan alueelle kohdistuvat teot paitsi tappeluun liittyvät."

Ja tarkentaa: "Jos kiekkoa kuljettava pelaaja pitää päätään alhaalla, kun hän lähestyy taklaajaansa, taklausta ei rangaista päähän tai niskan alueelle kohdistuvana taklauksena, ellei taklaaja käytä ylöspäin suuntautuvaa liikettä vastustajaan tai iske vartaloaan ylös vastustajaan."

Tuon säännön perusteella Miehon taklaus oli puhdas, mutta liiga on päättänyt karsia pääosumat pois ankaralla kädellä. Ja sääntö on kirjoitettu ristiriitaisesti. Se linjaa ensin, että puhdasta pääosumaa ei olekaan, mutta tarkentaa sitten, että periaatteessa kuitenkin voi olla.

 

Nähnyt muutaman ”taklaukset pitäisi/voisi kieltää”-ajatuksen liiittyen illan #Liiga-kierrokseen.

IMO jokainen kaukaloon menevä tietää riskin, että siellä voi sattua. Formulatkin olisivat kohtalaisen tylsää katsottavaa jos lyötäisiin 80 km/h-nopeusrajoitukset kisoihin.

— Tatu Virtanen (@VirtanenTatu) December 3, 2019

 

Sitten, kun on kolahtanut, on jatkoseuraamuksia määritettäessä oleellista, onko kyseessä pään tai niskan alueelle kohdistunut vai kohdistettu taklaus.

Jokainen suomenkielentaitoinen ymmärtää, että tuottamuksellisuuden näkökulmasta nämä ovat kaksi eri asiaa.

***

Mitä sitten pitäisi tehdä? Miten pääosumat saadaan karsittua jääkiekosta pois? Sääntöjen näkökulmasta vastaus on helppo: kielletään taklaaminen kokonaan. Kuinka moni laji-ihminen haluaa näin toimittavan? En usko, että kovin moni, vaikka sellaisiakin ääniä kuuluu yhä enemmän.

 

Pääasia on nyt se, että tänään loukkaantuneet perheenisä ja nuori mies toipuvat mahdollisimman pian. Mutta suomalaisen jääkiekon olisi syytä käydä iso taklauskeskustelu. Sanktiot, mitä lajilta halutaan, taklaamisen ja niiden vastaanottamisen taidot. #Liiga

— Lauri Lehtinen (@lehtinen20) December 3, 2019

 

Totesin tämän kuolettavan pitkän tekstini alussa, että olen pehmentynyt näkemyksissäni. Noin kaksikymmentä kahdestakymmenestäkahdesta kiekkoitoimittajavuodestani olen ollut sitä mieltä, että kiviä taskuun ja pitäkää päät ylhäällä.

Nyt olen sitä mieltä, että jotain tarttis tehrä. Onneksi en ole se, jonka pitää se tekeminen keksiä. Yksi asia, josta moni pelaajakin on puhunut, ovat varusteet. Nykyisillä hartiasuojilla voi ajaa vaikka päin talon seinää ja ne kyllä suojaavat.

Vanhan liiton vehkeillä ei ollut harvinaista, että taklaus satutti taklaajakin. Oli pakko olla varovaisempi. Takapakki varusteissa lienee kuitenkin kuolleena syntynyt ajatus.

 

Erittäin tumma ja valitettava #liiga ilta. Keskustelu aina ryöpsähtää ja sitten laimenee. Retoriikka sama. Kunnes taas osuu. Pitäisikö puheet vaihtaa teoiksi. Konkreettinen teko olisi parantaa havainnointikykyä vähentämällä rasitusta eli Suomeksi pelimääriä.

— Tommi Kerttula (@TommiKerttula) December 3, 2019

 

Lajin eetokseen kuuluu tietty alkukantaisuus ja vaaran elementti. Niiden merkitys on vähentynyt, mutta yhä ne ovat osa viehätystä. Haluan edelleen nähdä kaukalossa jämäköitä taklauksia. Yhtään aivovammaa en sen sijaan haluaisi enää nähdä.

Joten taklaajat, pitäkää järki päässä. Ja taklattavat, pitäkää ne päät ylhäällä.

Tämän hienon pelin tähden.